5 tapaa, joilla Suomi voi tukea perheitä ja taata tasa-arvoisen lapsuuden jokaiselle

Mari Kousa-Kuusisto /

Mari pieni lapsi sylissään Turun Vartiovuorenmäellä Vihreiden talviriehassa helmikuussa.

Olen huolestunut tavasta, jolla yhteiskuntamme auttaa perheitä tällä hetkellä. Ongelmiin ei puututa ajoissa ja kokonaisvaltainen näkemys perheen tilanteesta puuttuu. Liian myöhäinen puuttuminen ja useilla eri tahoilla asioiden hoitaminen tulevat kalliiksi niin rahassa mitattuina kuin inhimillisen kärsimyksen määrässä.

Perheet tarvitsevat kokonaisvaltaista tukea. Perheet tarvitsevat apua ajoissa. Vaikeudet perheessä määrittävät tällä hetkellä lapsen tulevaisuutta aivan liikaa, eikä näin saisi olla. Meillä on onneksi myös paljon sellaista, mikä toimii, kuten maailmankuulu neuvolajärjestelmä. Siitä mikä toimii, on puolestaan jatkossakin pidettävä kiinni.

Seuraavat viisi asiaa ovat keskeisiä, kun tavoitteena on tasa-arvoinen lapsuus jokaiselle.

1. Äitiys- ja lastenneuvola

Jokaisella lapsella on oikeus kasvaa ehjänä, ja perheitä pitäisi tukea tässä kasvatustehtävässä. Neuvola tukee perheitä kasvatuksessa ja lapsen terveyteen liittyvissä asioissa sekä tarjoaa tukea sitä tarvitseville perheille. Olipa tuleva sote-ratkaisu kuntapohjainen, maakuntapohjainen, millainen hyvänsä, neuvolatoimintaa ei saa tärvellä. Se on timanttinen järjestelmä, jota meidän pitää vaalia ja kehittää edelleen.

2. Varhaiskasvatus

Laadukas varhaiskasvatus on lapsen oikeus. Tavoitteena pitää olla maksuton varhaiskasvatus 5-vuotiaille, jotta kaikki lapset pääsisivät osallisiksi siitä, olipa perheen taloudellinen tilanne mikä hyvänsä. Lasten tasa-arvoa tulisi lisätä myös palauttamalla subjektiivinen päivähoito-oikeus eli perheiden oikeus saada lapsilleen heitä parhaiten tukeva hoitomuoto.

3. Erityisopetus

Varhaiskasvatukseen ja kouluihin on saatava lisää erityisopetustukea. Jokaisella erityisopetusta tarvitsevalla lapsella tulisi olla mahdollisuus saada riittävästi erityisopetusta oman tilanteensa mukaan.

4. Matalan kynnyksen palveluja perheille

Lastensuojelun avunpyyntö on iso kynnys. Perheillä tulisi olla paikkoja, josta apua olisi mahdollisimman helppo hakea, jo kauan ennen lastensuojelun toimenpiteitä. Yksi esimerkki matalan kynnyksen avusta on 1990-luvun laman aikana hyvin rankasti alasajettu lapsiperheiden kotipalvelu. Siinä on esimerkki arjen avusta, joka olisi monessa perheessä tarpeen ja jota pitäisi olla helposti kaikkien perheiden saatavilla.

5. Mielenterveyspalvelut kouluissa

Koulukuraattori-, koulupsykologi- ja koulunkäynninohjaajaresurssit tulee saada kuntoon kouluissa. Mikäli lapsi tai nuori ei saa läheltä apua ongelmiinsa, ei hän jatkossakaan uskalla hakea ammattiapua, vaan sinnittelee yksin.

Perheiden tulisi saada tukea mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Oikotietä ei ole, vaan matalan kynnyksen palveluihin ja niiden saavutettavuuteen on aidosti panostettava. Tavoitteena on, että perheitä autetaan jo ennen lastensuojelutoimia, jolloin ne voidaan toivottavasti kokonaan välttää. Ennaltaehkäisy on aina yksilölle inhimillisempi vaihtoehto ja yhteiskunnalle halvempi kuin pitkälle edenneiden ongelmien korjausyritykset.

Yhteiskunnalla ei ole tärkeämpää tehtävää, kuin huolehtia sen yksilöistä ja perheistä. Jokainen yksilö on arvokas, ja ansaitsee tulla kohdatuksi ihmisenä. Jokainen perhe on erityinen, ja ansaitsee saada tukea ennen, kuin on liian myöhäistä. Jokainen perhe ja yksilö, joka voi pahoin, on liikaa tässä maassa.


Kuva: Noora Kankare


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *