Ilmastomuutos johtaa pakolaiskriisiin

Mari Kousa-Kuusisto /

Tyttö katsoo kun hyökyaalto vyöryy maantielle

Vuonna 2015 noin 60 miljoonaan ihmisen arvioitiin jättäneensä kotinsa ja lähteneen pakolaisiksi. Näistä kaikkiaan noin kaksi miljoonaa päätyi Eurooppaan, ja Suomeen asti vuosina 2014–2015 saapui noin 36 000 turvapaikanhakijaa.

Me olemme nyt kohta neljä vuotta puhuneet poikkeuksellisesta tilanteesta, johon emme olleet valmistautuneet – siitä huolimatta, että kansainvälinen Punainen Risti varoitti Eurooppaa jo pari vuotta aiemmin siitä, että Syyrian epävarma turvallisuustilanne ja sodan pitkittyminen, Libanonin epävarma sisäpolitiikka, kansainvälisen rahoituksen puute sekä Irakin ja Afganistanin olot tulevat ajamaan ihmisiä liikkeelle.

Eurooppa oli sekaisin, Suomeen saapui turvapaikanhakijoita ja uusia vastaanottokeskuksia perustettiin, uusia ulkomaalaispoliiseja ja maahanmuuttoviraston tarkastajia rekrytoitiin ja koulutettiin. Prosesseja ja lakeja muutettiin muuttamistaan. Vedottiin siihen, että on poikkeustilanne. Sanottiin, että prosesseissa kestää, koska koko Euroopassa on pakolaiskriisi.

Edelleen meillä on turvapaikanhakijoina ihmisiä, jotka ovat olleet Suomessa 3–4 vuotta. Ihmisiä, joille ei ole turvattu riittävää oikeudellista apua, joiden kohdalla ei ole noudatettu kansainvälisiä sopimuksia, ihmisiä, joiden kotiinpaluu muuttuu koko ajan monimutkaisemmaksi. Samaan aikaan huokailemme, että yllättävän hyvin tämä meni, nyt vain hiotaan prosessit kuntoon.


Tunnumme unohtavan sen, ettemme ole vielä edes nähneet sitä todellista pakolaiskriisiä, joka eittämättä on edessämme, jos emme saa ilmastonmuutosta pysäytettyä.


Pahoin pelkään, että silloin ideologiset väittelymme inhimillisyydestä ja kansainvälisten sopimusten tulkinnoista ovat täysin turhia, kun jopa sadat miljoonat joutuvat jättämään kotinsa ruuan ja puhtaan veden puutteen vuoksi, kun sairaudet pääsevät leviämään yhäti lämpenevissä olosuhteissa ja kun merenpinta nousee sulavien jäätiköiden vuoksi niin, etteivät esimerkiksi Aasiassa metrin päässä merestä elävät noin 150 miljoonaa ihmistä enää pysty siellä elämään.

Ilmastopakolaisuus johtaa todennäköisesti rajat ylittävän pakolaisuuden lisäksi yhä kasvaviin sisäisiin pakolaisliikkeisiin, jotka saattavat aiheuttaa yhä suurempia sotia heimojen välille, mikä lisää entisestään turvattomuutta ja epävarmuutta.

Turvallisuus-, talous- ja ympäristöpolitiikan pitää nivoutua yhteen, ja länsimaiden on pystyttävä tukemaan kehittyviä maita ympäristöystävällisessä kehityksessä ja kannettava vastuuta kulutuksesta, joka nyt pitkälti ulkoistetaan kehittyviin maihin ja siellä tapahtuvaan epäeettiseen ja ympäristön kannalta kestämättömään kulutukseen.

Jos emme tee kaikkeamme ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi, voimme todeta vuosien 2014–2015 pakolaiskriisin olleen vasta alkusoittoa. Tämän maapallon kantokyky ei enää riitä, ja silloin voimme sanoa hyvästit hyvinvointivaltioille, yhteiskuntarauhalle, inhimillisyydelle ja ihmiskunnan tulevaisuudelle.


Kirjoitus on osa Varsinais-Suomen Vihreiden 1.3.2019 julkaistavaa ilmastopamflettia.

Kuvalähde: Pixabay


0 kommenttia

Vastaa

Avatar placeholder

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *