Tasa-arvoinen lapsuus ja nuoruus jokaiselle kolmannen sektorin avulla

Mari Kousa-Kuusisto /

Skeittilauta ja jalkapallo

Minusta on väärin, että lapsi saa huonommat lähtökohdat elämään kuin naapurin lapsi, joka on syntynyt varakkaampaan perheeseen. Jokaisella lapsella pitäisi olla yhtä hyvät mahdollisuudet elämään. Emme voi kutsua maatamme tasa-arvoiseksi, mikäli kaikilla lapsella ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia olla onnellinen.

Joka kahdeksas lapsi on köyhä. Köyhyys vaikuttaa valitettavasti myös lapsen sosiaaliseen elämään. Ei ole kiva jäädä ulkopuolelle, kun ei ole varaa harrastaa tai viettää aikaa ystävien kanssa. Surulliseen lukuun ei tarvitse onneksi tyytyä, vaan voimme tehdä paljon tämän luvun pienentämiseksi.

Kolmannen sektorin resurssit turvattava

Näen valtavasti potentiaalia kolmannessa sektorissa. Se on valtava resurssi yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen lapsuuden ja nuoruuden luomisessa. Uskon, että suomalainen järjestökenttä pystyy poistamaan köyhyyttä ja sen vaikutuksia tehokkaasti tässä maassa.

Vapaaehtoiset antavat päivittäin tuhansille lapsille ja nuorille tärkeitä hetkiä. Näitä vapaaehtoisia on esimerkiksi partiossa, urheiluseuroissa, SPR:ssä ja 4H:ssa. Näissä ja monissa muissa upeissa järjestöissä ja yhdistyksissä toimivien ihmisten ansiosta yhä useampi lapsi ja nuori saa harrastuksen.

Ja jotta useampi lapsi ja nuori pystyisi harrastamaan, olisi tärkeää turvata kolmannen sektorin toimijoiden taloudelliset toimintaedellytykset. Näin saadaan aikaan sellainen Suomi, jossa jokaisella lapsella ja nuorella on mahdollisuus ainakin yhteen harrastukseen.

Harrastus teki minusta minut, sai uskomaan parempaan ja puolustamaan yhdenvertaisuutta

Lapsena äitini antoi minulle salmiakkia joka kerta, kun menin partioon. En tuolloin arvannut, kuinka tärkeä tuosta harrastuksesta tulisi minulle. Partio tarjosi minulle turvaa, luottamusta, yhteisöllisyyttä ja siellä sain olla juuri minä. Lapsi ja nuori. Kokeilla uusia asioita, luottaa turvallisiin aikuisiin ja nähdä, mihin kaikkeen pystyn yhdessä muiden kanssa. Siellä myös olin yhtä arvokas kuin muut, joka tilanteessa, perhetaustastani riippumatta.

Koska partio antoi paljon minulle, minä olen halunnut antaa takaisin partiolle. Olen reilusti yli puolet elämästäni tehnyt vapaaehtoistyötä partiossa alue-, piiri- ja keskusjärjestötasolla. Lounais-Suomen Partiopiirin entisenä piirinjohtajana tunnen suomalaisen järjestökentän ja hyvin ja tiedän, kuinka paljon sillä on annettavaa.

Uskon aidosti järjestöihin ja niihin upeisiin vapaaehtoisiin, jotka niissä työskentelevät. Uskon, että niiden avulla luodaan tasa-arvoinen lapsuus ja nuoruus jokaiselle. Uskon Suomeen, joka on hieman parempi siksi, että jokaisella lapsella on ainakin yksi harrastus.


Kuvalähde: Pixabay


0 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *